Alkuruokana maistoimme vihreää parsaa, kylmäsavulohta, tilli-crumblea ja mousseline-kastiketta. Annoksessa on jännästi nokare kermavaahtoa. Parsassa oli juuri oikea kypsyys.

Weingut Trenz Steinhaus Riesling Trocken (Rheingau). Tosi hapokas, vihreää omenaa ja mineraalisuutta. Klassinen valinta parsalle.

Pääruokana karitsan ulkofilee, laventelikastiketta, valkoista parsaa ja suolaista täyteläisyyttä tuova parmesan-perunaterriini. Lihassa oli täydellisen murea suutuntuma ja laventelikastikkeessa mielenkiintoista vivahteikkuutta.

Weingut Bretz Riesling Spätlese Feinherb (Rheinhessen). Jos tummalle lihalle sovitetaan valkoviini, sen tulee on aika voimakas ja täyteläinen. Hedelmäinen makeus (persikkaa, päärynää), reilut hapot ja nostattava petrolisuus muodostavatkin runsaan kokonaisuuden, joka toimii yllättävän hyvin punaisen lihan kanssa. Toki valkoinen parsa ja peruna sopivat valkoviinille muutenkin. Petrolisuus saa laventelista kaverin.

Jälkiruokana raparperia, valkosuklaamoussea ja mansikkasorbettia. Aistin jälkiruoissa on aina paljon makua ja hyvä makujen tasapaino. Raparperin hapokkuus, upean täyteläinen mousse ja raikastava sorbetti toimivat hienosti yhteen.

Vaikka tämä jälkiruokaviini ei tulekaan Saksasta, tätä kannattaa maistaa. Todella mielenkiintoinen harvinaisuus Roussillonista Etelä-Ranskasta. Muscat de Rivesaltes on erikoisesti vaalea väkevöity viini, joka on tehty rypäleistä Muscat d'Alexandrie ja Muscat à Petits Grains. Muscat-tyyliin kukkainen ja makea maku, jossa riittää potkua myös mustapippuriselle raparperille.