Suuntasimme katseemme Saksaan ja halusimme testata muutakin kuin rieslingiä. Saksassa tuotetaan valkoviinejä monista muistakin rypäleistä, jotka ovat jääneet totaalisesti Rieslingin varjoon.
Kuuden viinin sarjaan valitsimme kolme viiniä eteläisimmältä viinialueelta Badenista, koska se tuntuu unohtuvan Moselin, Rheingaun ja Rheinhessenin, pohjoisempien viinialueiden, rinnalla. Badenin lisäksi kaksi maistettua viiniä tuli Pfalzista ja yksi Nahesta.
Haimme siis koko lailla erilaista kokemusta kuin mihin olimme Saksan viineissä tottuneet. Tätä vahvistaaksemme vain yksi viineistä oli riesling. Loput olivat rypäleistä Spätburgunder (Pinot Noir), Grauer Burgunder (Pinot Gris), Chardonnay, Pinot Blanc (Weisser Burgunder) ja Sauvignon Blanc.
Ja kyllä, Saksassa tehdään valkoviiniä Sauvignon Blancista ja Chardonnaysta. Nämä eivät varmastikaan tule ensimmäisenä mieleen, kun miettii mitä saksalaisia valkoviinejä on.
Viinejä oli maistamassa 11 osallistujaa ja viinit olivat hinnaltaan 15-25 €.
Sokkotestissämme oli 11 maistajaa ja en muista, että koskaan viini olisi näin isolla porukalla ottanut kaikkia ykkössijoja. Näin kuitenkin tapahtui. Tämä viini voitti myös eräässä toisessa sokkotestissä, joten menestysviini tämä selvästi on. Ja kyseessä on kuitenkin saksalainen chardonnay. Maussa on haettu samaa tyyliä kuin saksalaisissa rieslingeissä on. Tyylistä tulee mieleen parhaat ja runsasaromiset GG-rieslingit. Maussa on täyteläisyyttä, mineraalisuutta, kypsää sitruksisuutta, aprikoosia lähes marmeladin muodossa ja juuri sopivasti jäännössokeria korostamassa pirteää hedelmäisyyttä. Avainsana: Huippulöytö.
Chardonnayn kahmittua kaikki ykkössijat, jäljelle jäi vain pisteisiin oikeuttavia kakkos- ja kolmossijoja. Ei ole yllätys, että toiseksi sijoittui juuri riesling, sillä niitä riittää ja laatu osataan. Tämä Nahesta tuleva riesling on pirteä, mutta siinä on myös runsas ja täyteläinen puoli. Mausta löytyy päärynää, melonia ja muutakin hedelmää. Maku on pitkä ja siinä maistuu arvokkaan oloinen mineraalisuus, kevyesti petrolisuus ja pitkä kantava hapokkuus. Avainsana: Arvokkaan makuinen riesling.
Pinot Noir (Spätburgunder) on punaviinirypäle, mutta siitä voidaan tehdä myös valkoviiniä, kun kuorikontakti minimoidaan. Rypäleiden kuorissa on nimittäin se väriaine, joka värjää viinin. Viini on sitruksinen ja pirteän hapokas, ja se lähes pirskahtelee. Hedelmistä löytyy päärynää, Granny Smithia ja lopulta jää maistumaan aprikoosi. Hedelmäisyys on leveää ja siitä tulee mieleen hedelmäkarkkipussi. Kokonaisuutta tasapainottaa mineraalisuus. Mielenkiintoinen tapaus, johon Pinot Noir tuo punaviinimaailman vivahteikkuutta. Avainsana: Pirteä ja vivahteikas.
Saksalainen sauvignon blanc on kiinnostava ja muutama hyvä onkin jo tullut vastaan. Pidin itse tästä paljon ja olisin sijoittanut korkeammalle, mutta raadilta ei palkintosijoja tällä kertaa irronnut. Viinin tunnistaa helposti sauvignon blanciksi, sillä mustaherukanlehdet ja karviaiset paljastavat sen heti. Hapokkuus on tuntuvaa, mutta kuitenkin aika pehmeää. Kokonaisuus on miellyttävä, vivahteikas ja aika tyylikäs. Avaisana: Perinteinen sauvignon blanc.
Weissburgunder on toiselta nimeltään Pinot Blanc (Italiassa Pinot Bianco) ja siitä tehdyt valkoviinit (mm. Alsace) ovat parhaimmillaan maailmanluokkaa. Tämä viini meni valitettavasti heikompaan kolmannekseen, sillä vaikka viinissä on kypsää hedelmäisyyttä, maku jää jotenkin puolitiehen ja laimeaksi. Päälimmäiseksi nousee sitrusvichymäinen maku, joka ei juuri kanna. Ei ollut meidän suosikki. Avainsana: Laimeahko Pinot Blanc
Pinot Gris (Grauer Burgunder) on tunnettu etenkin Alsacessa ja siitä saadaan monentyyppistä viiniä. Tässä viinissä on aromikkaampi tyyli kuin edellisissä. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Hedelmistä löytyy kypsää omenaa ja aprikoosia. Maku on mausteinen jopa siinä määrin, että se tuntuu hieman tunkkaiselta. Se varmasti verotti pisteitä, vaikka runsaat vivahteet toisaalta voivat olla myös vahvuus. Avainsana: Raskas pinot gris